Rakasta erilaisuutta, rakasta kaikkea hyvää ja elä itse
hyvää elämää.
Se että maailman kaikki ihmiset on eri tasolla henkisesti,
se on tämän hetkinen totuus. Sitä ei voi pyyhkiä pois. Se on
hyväksytävä. Sillä jos ei erilaisuutta hyväksy, silloin ihminen
voi itse huonosti. 
Jotta erilaisuuden voisi hyväksyä, on ensin hyväksyttä oma
itsensä ja rakastaa itseään, vasta sen jälkeen tulee kyky
rakastaa myös muita, erilaisuudesta huolimatta. 
Se miten jotkut muut ajattelee muista, on niitten muitten
mielipide asiasta. Jokaisella on oikeus omiin ajatuksiin
erilaisuudesta. Tämän takia erilaisuutta nähdään maailmalla
sekä positiivisesti ja negatiivisesti ja myös neutraalisti,
sillä ei kaikki voi olla aina samaa mieltä. 
Tärkeintä on, että rakastaa itseään ja myös muita. Se miten
muut taklaa erilaisuutta, on heidän asia, ei sinun, ja ei minun.
Jokainen tavallaan. 
Ei kannata loukkaantua tai vihastua siitä miten muut näkevät
erilaisuuden. Miksi takertua kiinni siihen mitä muut ajattelee
tai sanoo? Tärkeintä se, miten itse tuntee erilaisuuden. 
Tunteissa on myös yksilöillä hyvin näkyvät erot. Mitä
positiivisemmin hyväksyt erilaisuudet, sitä isommaksi
kasvaa henkisyys ja tietoisuus.
Pahuus ei ole erilaisuutta, pahuus on eräissä ihmisissä
asustava katkeruus julmuus ja halua vahingoittaa muita
ihmisiä. Tuollaisia pahoja ihmisiäkin voi rakastaa, rakastaa
ihmisinä, mutta heidän pahoja sanoja tai pahoja tekoja ei
tule rakastaa tai hyväksyä. on uskallettava toimia pahaa
vastaan siitä huolimatta vaikka rakastaakin kaikkia ihmisiä.
Jos haluaa saada muutosta aikaan maailmassa, on aina
lähdettävä omasta itsestään ja yritettävä muuttua
paremmaksi ja siinä samalla olla esimerkki muille, että
muuttua voi jos vain itse haluaa. Paljoa muuta ei ihminen
voi tehdä, muuta kuin vain olla positiivinen. Ei siis saa itse
retkahtaa samalle tasolle kuin ne pahat joiden sanoja ja
tekoja ei hyväksy. On yritettävä tehdä kaikkensa jotta ei
reagoitse pahaan pahalla.