m-hatt-art.jpg?1585702077

Joo, jokainen luo oman onnensa elämäänsä jollakin
tavalla. Kaikilla ei ole onnellistta elämää, monet
kokee sisällään negatiivistä tilaa ja tuovat sen julki
esim. keskustellessaan toisten kanssa, he ei vain
huomaa sitä itse, sillä sillä hetkellä se on heidän
totuus olla ärtyneitä ja kiukkuisia ja muuta sellaista.

Minun kokemukseni mukaan ei meitä ihmisiä kukaan
ohjaa. Ihmisen on itse ohjattava itseään, ainakin
silloin kun on aikuinen.

Lasta ohjaa vanhemmat ja koulu ja lapsi kehittyy
henkisesti. Aikuistuttuaan ei enää kukaan ohjaa ja
aikuinen joutuu itse ohjaamaan itse itseään. Aina
silloin tällöin ihminen seisoo paikallaan pitkänkin
ajan, ei edisty, ei kohota nivåaan, tasoaan, sillä muu
vie kaiken ajan elämässä.

Toiset taas kehittyy koko ajan luontevasti aivan
kuin huomaamatta.

Jotkut aikuiset on vielä siinä asteella kuin esim.
teinit jotka riehaantuu ja haluaa irrota vanhemmistaan
ja vanhemmat laittaa vastaan ja teinit raivostuu 

samalla tavalla tuollaiset aikuiset käyttäytyy muita
kohtaan, he on jääneet kiinni.

Kysymys onkin, että miksi he on jääneet kiinni?
Mikä jarruttaa heitä?

Tunne-elämä on kaikilla erilainen ja luultavasti se
johtuu tunteista, sisällä riehuu.

Kun taas eräät toiset on rauhallisia ja hyväkäytöksisiä.
Ja yrittävät olla hyviä kaikkia ihmisiä kohtaan.

Kun puhun ihmisen eri kehitystasoista, en tarkoita
mitään uskonnollista, tarkoitan vain sitä sisäistä,
henkistä, psyykkistä tilaa, joka aika ajoin kohoaa
jos on hyvä tilanne elämässä, jos tuntee niin. Ja
sehän voi myös välillä tipahtaa pari astetta alas
jos sikseen tulee.

Mutta tietenkin uskonnollisuudella tai ei
uskonnollisuudella on myös osuutensa ihmisen
henkiseen, psyykkiseen kasvuun tai kiinni
jäämiseen tai alaspäin menoon.

Kun sanot, että kuoleman jälkeistä elämää ei ole
mielestäsi, niin ehkäpä siinä onkin vastaus siihen
miksi esim. jotkut elävät kuin viimeistä päivää,
mässäävät tai riitelevät ja mobbaavat muita, sillä
he kuolee ja sitten ei ole enää mitään heille, joten
heidän tunne sanoo heille, että ei ole mitään väliä
miten elää. Silloin ihminen ei takuulla edes ajattele
itsensä kohottamista, hän tyytyy elämään päivästä
toiseen ja olla ajattelematta millainen on.