Munkit, vaikka elin sellaisen hyvinvoinnin keskellä ja olin äärimmäisen hemmoteltu, mielessäni heräsi ajatus: 'Siitä huolimatta, että tavallisen, maallisen ihmisen osana on vanheneminen eikä hän voi välttää vanhuutta, hän kuitenkin huolestuu, järkyttyy ja tuntee vastenmielisyyttä nähdessään jonkun toisen korkean iän painamana. Hän unohtaa, että näin tulee olemaan myös hänen laitansa. Vanheneminen koskee minuakin enkä voi välttää vanhuutta. Ei olisi soveliasta, jos huolestuisin, järkyttyisin tai tuntisin vastenmielisyyttä nähdessäni jonkun toisen korkean iän painamana.' Munkit, tätä miettiessäni minulta katosi kaikki nuoruuden huuma. (Tipitaka, Anguttara-nikaya, I, 145-146)
Miellyttävillä tuoksuilla parfymoidun tukkansa hän leikkasi, tuo ihmiskunnan johtaja, ja heitti korkealle taivasta kohti. ... Kaiken kaikkiaan kolme kaapua, almukulho, partaveitsi, neula, vyö ja vesisiivilä -- vain näitä kahdeksaa varustetta joogassa harras munkki tarvitsee. (Tipitaka, Jataka I, 60-65)

Kun keskittynyt mieleni oli näin puhdistunut, kirkastunut, tahraton ja vailla epätäydellisyyksiä, kun se oli tullut joustavaksi, hallituksi, lujaksi ja järkähtämättömäksi, kohdistin mieleni tietoon mielen epäpuhtauksien lakkaamisesta. Tajusin välittömästi, todellisuuden mukaisesti kärsimyksen yleismaailmallisuuden, kärsimyksen syyn, kärsimyksen lakkaamisen sekä tien kärsimyksen lakkaamiseen. Tiesin välittömästi, todellisuuden mukaisesti mielen epäpuhtaudet, mielen epäpuhtauksien syyn, mielen epäpuhtauksien lakkaamisen sekä tien mielen epäpuhtauksien lakkaamiseen. Tämän tietäen ja tämän oivaltaen mieleni vapautui aistihalujen epäpuhtaudesta, joksikin tulemisen halun epäpuhtaudesta sekä tiedostamattomuuden epäpuhtaudesta. Vapauduttuani tiesin olevani vapaan ja tajusin, että syntyminen on lakannut, pyhä vaellus käyty loppuun, velvollisuus täytetty. Ei ollut enää sidonnaisuutta. (Tipitaka, Majjhima-nikaya, I, 247-249)

Kaikkien olentojen on kerran jätettävä katoavainen, kokoonpantu muotonsa, niin myös suuren, verrattoman opettajan, viisaudessa voimallisen Tathagatan, valaistuneen, joka on saavuttanut parinirvaanan. ... Kaikki muodostumat ovat pysymättömiä, syntymän ja häviön alaisia. Ilmaannuttuaan ne myös tuhoutuvat. Mikä autuus, kun muodostumat lakkaavat! (Tipitaka, Digha-nikaya, II, 148-162)

Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksestä: syntyminen on kärsimystä, vanheneminen on kärsimystä, sairaus on kärsimystä, kuolema on kärsimystä, yhdessäolo epämieluisan kanssa on kärsimystä, erossaolo rakkaasta on kärsimystä; lyhyesti sanottuna, viisi olemassaolon tekijää (ruumiillisuus, tunteet, havainto, tahtomukset ja tajunta) ovat kärsimystä. Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksen syystä: se on se jano, joka saa aikaan jälleensyntymisen, jota mielihyvä ja intohimo seuraavat ja joka saa tyydytyksensä milloin mistäkin. Se on aistinautintojen jano, olemassaolon jano ja tyhjäksitulemisen jano. Tämä, oi munkit, on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta: se on tämän janon sammuttaminen hävittämällä halu täysin, luopumalla siitä, hylkäämällä se, vapautumalla siitä ja irrottautumalla siitä. Tämä, oi munkit, on jalo totuus tiestä, joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen: se on jalo kahdeksanosainen tie -- oikea näkemys, oikea pyrkimys, oikea puhe, oikea toiminta, oikea elinkeino, oikea ponnistelu, oikea tarkkaavaisuus, oikea mietiskely. (Tipitaka, Samyutta-nikaya, 420-422)

Munkit, olen vapautunut kaikista inhimillisistä ja jumalallisista siteistä. Te myös, munkit, olette vapaat inhimillisistä ja jumalallisista siteistä. Menkää nyt, ja vaeltakaa monien olentojen hyödyksi, myötätunnosta maailmaa kohtaan, deevojen sekä ihmisten hyvinvoinnin, ilon ja onnen tähden. Älköön kaksi teistä kulkeko samaa tietä. Julistakaa Oppia, joka on suloinen alusta, suloinen keskeltä ja suloinen lopusta, hengeltään ja kirjaimeltaan. Opettakaa pyhää, täydellistä ja puhdasta elämää. On olentoja, joiden silmiä peittää tuskin lainkaan pöly, mutta elleivät he kuule Oppia, he eivät saavuta vapautusta. Jos heitä opetetaan, he ymmärtävät. (Vinaya Pitaka: Mahavagga I:11,1)

Lukuisten syntymäkiertojen ajan sain kulkea tämän tomumajan rakentajaa etsien, mutta en häntä löytänyt. Syntyminen yhä uudestaan on kärsimystä. Nyt olet nähty, talonrakentaja! Et enää uudelleen rakenna tomumajaa. Kaikki orret ovat murtuneet, kurkihirsi katkennut. Muodostumista irtautunut mieleni on lakkauttanut pyyteet.

Monien syntymien kierroksen kautta olen kulkenut lakkaamatta talon rakentajaa etsien. En löytänyt häntä. Syntyminen yhä uudestaan on kärsimystä. Nyt olen nähnyt sinut, talonrakentaja! Etpä enää rakenna taloasi. Kaikki orret ovat murtuneet, kurkihirsi on katkennut. Nirvanaa lähestynyt mieleni on saavuttanut halujen lakkaamisen. (Tipitaka, Dhammapada, 153-154)

Vaikka ei olisikaan tuonpuoleista maailmaa eikä hyvien ja pahojen toimintojen hedelmiä eikä seuraamuksia, siitä huolimatta olen tässä elämässä vapautunut vihasta, pahansuopuudesta ja ahdistuksesta ja elän onnellisena. (Tipitaka, Kalama sutta, Anguttara-nikaya, I, 188-193)

Buddham saranam gacchami -- Dhammam saranam gacchami -- Sangham saranam gacchami.
Turvaudun Buddhaan oppaanani -- Turvaudun Oppiin oppaanani -- Turvaudun Veljeskuntaan oppaanani.
(Buddhalaisten munkkien toistama turvautuminen Kolmeen Jalokiveen)

Kärsivällisyyden kehittäminen on korkein harjoitus, mutta nirvaana paras -- sanovat buddhat. Toisen vahingoittajasta ei ole kodittomaksi vaeltajaksi, toisen solvaajasta ei ole askeetiksi. Luopua kaikesta pahasta, toimia taitavasti, puhdistaa mielensä -- tämä on buddhain sanoma. Riidan ja väkivallan välttäminen, itsehillintä ohjeiden mukaisesti, harkittu kohtuullisuus syömisessä, yksinäisyydessä eläminen, omistautuminen mietiskelylle -- tämä on buddhain sanoma. (Tipitaka, Dhammapada 183-185)

Elämän vahingoittamista, antamattoman ottamista, väärää puhetta ja aviorikosta ei viisas koskaan ylistä. ... Uhkapeli, naiset ja väkijuomat, tanssi ja laulu, päivällä nukkuminen, yöllä maleksiminen, huonojen tovereiden seura ja kovasydämisyys. Nämä kuusi tapaa turmelevat ihmisen. ... Laskelmoiva hyväksikäyttäjä, niin myös tyhjien lupausten ystävä, ja imartelija, joka miellyttääkseen puhuu, ja tuhlari, joka harhateille johdattaa, näitä neljää viisas kuin vihollista karttakoon ja heidät kaukaa kuin hengenvaaralliset polut kiertäköön. ... Avulias ystävä, ystävä myötä- ja vastoinkäymisessä, ystävä joka tarvittaessa neuvoo ja ymmärtäväinen ystävä, näitä neljää viisaan tulisi pitää ystävinä ja huolehtia heistä, kuten äiti lapsistaan. ... Viisas ja hyveellinen loistaa loimuavan tulen tavoin. Jos hän rehellisin keinoin hankkii omaisuutta, kuten mehiläinen mettä kerää, silloin myös varallisuus karttuu, samoin kuin muurahaiskeko kasvaa kasvamistaan. (Tipitaka, Digha-nikaya III, 180-193)

Lihansyöjä nukkuu rauhattomasti ja on herätessään ahdistunut. Hän näkee kauheita painajaisunia, jotka saavat tukan nousemaan pystyyn. Hänet jätetään yksin tyhjään majaan, hän elää yksinäisenä ja demonit ahdistavat häntä. Toistuvasti hänet valtaa kauhu ja hän vapisee tietämättä syytä. Syöminen on epäsäännöllistä. Hän ei ole koskaan tyytyväinen. (Tripitaka, Lankavatara-sutra VIII)

Näin toimikoon taitavasti rauhaan johtavan tien kulkija. Olkoon hän kyvykäs, rehellinen ja hyväsydäminen. Puhukoon hän rakentavasti, lempeästi ja nöyrästi. Olkoon hän tyytyväinen, kärsivällinen, huoleton ja vaatimaton, aistinsa rauhoittanut ja järkevä, kohtuullinen, ihmisten keskuudessa pyyteetön. ... Älköön toinen toista pettäkö. Älköön kukaan ketään halveksiko, älköön vihasta tai vastenmielisyydestä toisille pahaa toivoko. ... Seistessään, kulkiessaan, istuessaan tai levätessään, alati hereillä ollessaan, pysyköön hän tässä tietoisuudessa, jota sanotaan maailman jaloimmaksi mielentilaksi. Urautumatta näkökantoihin, hyveellisenä, oivallettuaan todellisuuden ja hylättyään aistinautintojen halun hän ei synny enää uudelleen. (Tipitaka, Sutta nipata)

Ei ole tulta sellaista kuin intohimo, ei ahmattia sellaista kuin viha, ei ansaa sellaista kuin ajatuksen epäselvyys, ei virtaa sellaista kuin himo. (Dhammapada)

Yhtä vaikea kuin on ymmärtää lintujen lentoa ilmassa, yhtä vaikea on käsittää sen tietä, joka on hävittänyt halunsa, lopettanut mässäyksen ja suuntaa harrastuksensa vain ominaisuuksia ja syitä vailla olevaan vapautukseen. (Dhammapada)

Nautinnosta tulee suru, nautinnosta tulee pelko. Nautinnosta vapaalla ei ole surua eikä pelkoa. (Dhammapada)

Älä milloinkaan tavoittele miellyttävää äläkä epämiellyttävää. Kärsimystä on miellyttävän poissaolo, niin myös epämiellyttävän läsnäolo. Sen vuoksi älä mielly mihinkään: ero rakastetusta on onnettomuus. Ne, jotka eivät rakasta eivätkä vihaa, ovat vapaita kahleista. (Dhammapada)

Heitä viha, luovu ylpeydestä, vapaudu kaikista siteistä! Surut eivät seuraa sitä, joka ei ole kiintynyt nimeen eikä muotoon eikä mitään omista. (Dhammapada)

Ei missään maailmassa, ei ilmassa, ei meren ulapalla eikä vuorten onkaloissa ole sellaista paikkaa, jossa kuolema ei voisi tavoittaa ihmistä. (Dhammapada)

Ei ole intohimon veroista tulta, ei vihan veroista onnettomuutta, ei ruumiillisen elämän veroista kärsimystä, ei parempaa onnea kuin on ikuinen rauha. (Dhammapada)

Ajatusta et hevin hallitse. Se on kevyt ja lennähtää, minne tahtoo. Niin mielelläni sen kesyttäisin, sillä kesytettynä se toisi onnen. (Dhammapada)

Joku saattaa voittaa taistelussa tuhatkertaisesti tuhat miestä, muttei silti ole itsensä voittaneen veroinen. (Dhammapada)

Jos takerrut omaisuuteesi, jonka olet jättänyt jälkeesi, tai jos takertuneisuuden tunne herää sinussa tietäessäsi, että joku toinen omistaa nyt tavarasi ja nauttii niistä, silloin suutut ihmisille, jotka olet jättänyt taaksesi, ja se saa sinut varmasti syntymään helvetinasukkaana tai nälkäisenä haamuna, vaikka sinun olikin määrä saavuttaa korkeampi tila. Joka tapauksessa, vaikka takertuisitkin jälkeesi jättämiisi tavaroihin, et voi saada niitä enää takaisin; siitä ei ole sinulle hyötyä. Jätä siis takertuneisuus ja omaisuutesi kaipaaminen; hylkää ne ja tee luja päätös. Kuka ikinä nauttiikin tavaroistasi, älä ole omistushaluinen, vaan päästä niistä irti. Ajattele mieli täysin koottuna, että annat ne uhrilahjana gurullesi ja Kolmelle Jalokivelle, ja pysy ei-haluamisen tilassa. (Tiibetiläinen kuolleiden kirja)

Buddhan aikaan Savatthin kaupungissa eli köyhissä oloissa tyttö. Tytön nimi oli Gotami, mutta hennon ruumiinrakenteensa vuoksi häntä kutsuttiin Kisagotamiksi, "Hennoksi Gotamiksi". Avioliiton solmimisen aikoihin häntä kohdeltiin halveksivasti ja sanottiin "ei kenenkään tyttäreksi". Vasta pojan synnyttämisen jälkeen ihmiset alkoivat arvostaa Kisagotamia. Kuitenkin opittuaan kävelemään ja tultuaan leikki-ikään poika kuoli. Kisagotami joutui pois tolaltaan surusta.
Surussaan mielettömänä Kisagotami otti lapsen kylmenneen ruumiin syliinsä ja kuljeskeli ovelta ovelle kysellen ihmisiltä lääkitystä, joka elvyttäisi lapsen henkiin. Kaupunkilaiset sanoivat halveksuen: "Mitä hyötyä on enää lääkkeestä?" Mutta Kisagotami ei ymmärtänyt heitä. Silloin eräs viisas mies oivalsi: "Lapsen kuolema on sekoittanut hänen mielensä". Ja niinpä mies neuvoi: "Hyvä Kisagotami, mene todellisen Valaistuneen Mestarin luo ja pyydä häneltä lääkettä lapsellesi."
Kisagotami saapui luostariin juuri, kun Mestari oli opettamassa. Hän sanoi: "Kunnianarvoisa herra, voitko antaa lääkettä pienokaiselleni?" Huomaten nuoren naisen Mestari vastasi: "On olemassa parannuskeino. Mene kaupunkiin ja tuo sieltä pieni sinapinsiemen sellaisesta talosta, jossa kuolema ei ole koskaan käynyt." "Hyvä on, herra", sanoi Kisagotami huojentuneena.
Kaupunkiin palatessaan Kisagotami poikkesi ensimmäiseen taloon ja kysyi: "Voisitteko antaa sinapinsiemenen lääkkeeksi lapselleni. Minua on neuvottu noutamaan sinapinsiemen talosta, jossa ei ole koskaan koettu kuolemaa". "Voi sentään, moni on kuollut tässä talossa", hänelle vastattiin. "Sittenpä minulle ei ole hyötyä sinapinsiemenestänne". Kisagotami jatkoi matkaa toiseen taloon, kolmanteen taloon ja niin edelleen, mutta turhaan. Lopulta Buddhan voimallisen menetelmän seurauksena hänen mielensä vapautui sekavuudesta. Terveellä järjellä hän ymmärsi: "Koko kaupungissa vallitsee tällainen asioiden järjestys. Myötätuntoisena Mestari tiesi etukäteen kaiken tämän olevan minulle hyväksi." Hämmentyneenä, tosiasiat hyväksyen Kisagotami lähti kaupungista ja vei kuolleen poikansa kalmistoon sanoen:
"Tämä lainalaisuus ei koske vain yhtä kylää, kaupunkia tai kansaa. Koko maailmassa ja taivaassa vallitsee kaiken pysymättömyyden laki". (Buddhalaista tarinaa mukaellen)