Ei ollut silloin olematonta, ei ollut myöskään olevaa;
ei ollut ilmakehää eikä taivasta sen tuolla puolen.
Mikä liikehti? Missä? Minkä suojassa?
Oliko olemassa vesi, läpitunkemattoman pimeä ja pohjattoman syvä?
Ei ollut tuolloin kuolemaa eikä kuolemattomuutta;
ei yötä eikä päivää voinut erottaa.
Tuo ainoa hengitti itseään, tuulen puhaltamatta.
Sen ohella ei ollut olemassa mitään muuta.
Alussa oli pimeyden kätkemä pimeys.
Tämä maailmankaikkeus oli kaoottista merta.
Tuo ainut, jota sen ilmaantuessa tyhjästä peitti tyhjyys,
syntyi hehkutuksen mahdista.

Siinä heräsi alussa halu,
joka oli mielen ensimmäinen siemen.
Viisaat ottivat sen sydämeensä
ja mietteillään keksivät olevaisen yhteyden olemattomaan.

Poikkipuolin oli pingotettu heidän mittanuoransa.
Oliko jotain alla? Oliko jotain päällä?
Oli siittäjiä, oli mahteja,
luonnonvoima alapuolella, tahto yläpuolella.

Kuka todella tietää? Kuka täällä voi julistaa
mistä syntynyt, mistä peräisin on tämä luomakunnan moninaisuus?
Kun maailman synty on eriytymistä, jumalatkin ovat sen tällä puolen.
Kuka sitten voi tietää mistä se on tullut?

Mistä tämä eriytynyt luomakunta on saanut alkunsa?
Onko hän sen luonut vai ei,
sen silmälläpitäjä ylimmässä taivaassa?
Sen tietää vain hän. Tai ehkä hänkään ei tiedä.
(Luomishymni, Rigveda X: 129, suom. Asko Parpola)

Totuus on yksi, vaikka viisaat kutsuvat sitä useilla eri nimillä. (Rigveda)

Ihmiskunnan kartuttamiseksi hän (brahma) loi ihmissuvun; suusta, käsivarrestaan, reidestään ja jalastaan hän loi brahmanan, ksatrijan, vaisjan ja sudran. (Rigveda)

Koko luomakunnan säilyttämiseksi tämä mitä korkeimmassa määrin kirkastettu Olento määräsi eri ammatit niille, joita hän oli luonut suustaan, käsivarrestaan, reidestään ja jalastaan. Brahmanoille hän antoi tehtäväksi vedakirjojen tutkimisen ja opettamisen, uhrin suorittamisen, toisten uhrimenojen ohjaamisen ja oikeuden ottaa ja antaa. Ksatrijoille hän antoi velvollisuudeksi suojella kansaa, harjoittaa laupeutta, uhrata, lukea pyhiä kirjoja eikä antautua aistinautintoihin. Eläinten hoito, almujen anto, uhraaminen, pyhien kirjojen tutkiminen, kaupankäynti, lainananto korkoa vastaan ja maanviljelys ovat toimet, mitä annettiin vaisjoille. Mutta Kaikkien Valtias antoi sudroille vain yhden tehtävän: palvella edellisiä luokkia alentamatta niiden ansioita. (Manavadharmasastra, Manun lakikirja, ajanlaskun alusta)

Alussa tämä maailma oli itseys [atman] yksinään, eikä ollut olemassa yhtäkään muuta oliota, joka olisi räpäyttänyt silmäänsäkään. Hän ajatteli itsekseen: "Luon maailmat." Niin hän loi nämä maailmat -- vesimassat, ilmojen heleän kannen, elottoman ja vedet. Vesimassat ovat siis ylhäällä taivaan takana ja lepäävät taivaan päällä. valoisa ilmakehä on niiden välillä oleva maailma. Eloton on maan kamara, ja maan alla ovat vedet. (Aitareya-upanishad)

Maailma on kaikkien olentojen hunajaa, ja kaikki olennot ovat tämän maailman hunajaa. Maailmassa oleva säteilevä ja kuolematon persoona ja ruumiin osalta fyysisen hahmon sisällä oleva säteilevä ja kuolematon persoona [atman] ovat yhden ainoan itseyttä. Se on kuolematon, se on brahman, se on kokonaisuus. (Brhadaranyaka-upanishad)

Brahmanin pyörässä on kolme osaa -- itseys, perusta ja se, mikä on katoamatonta. Kun ne, jotka tuntevat brahmanin, ovat oppineet tuntemaan näiden eron, he sulautuvat brahmaniin ja uppoavat siihen täydellisesti ja vapautuvat kohtuun joutumisesta. Koko tämä maailma on katoavan ja katoamattoman, näkyvän ja näkymättömän yhdistelmä. ... Kun itseys oppii tuntemaan Jumalan, kaikki kahleet kirpoavat; kun tahrat saadaan poistetuksi, syntyminen ja kuoleminen lakkaavat; mietiskelemällä häntä itseys saavuttaa ruumiin hajotessa kaiken herruuden ja absoluuttiin yhdistyessään pääsee halujensa täyttymykseen. (Shvetashvatara-upanishad)

Nähdessäni tämän oman kansani, oi Krishna,
lähestyneen taistelunhaluisena,
minun jalkojani heikottaa ...
enkä näe mitään hyvää siinä,
että oma kansani tapetaan sodassa. ...
Parempi oma velvollisuus vajaasti täytettynä
kuin toisen velvollisuus hyvin tehtynä.
Parempi kuolema omassa velvollisuudessa:
vieras velvollisuus tuo vaaran.
(Bhagavadgita)

Rajalliset ovat nämä ruumiit,
ikuista ruumiillistunutta (sielua) sanotaan
katoamattomaksi, rajattomaksi,
sen tähden taistele, oi Bharata!
Ei se synny eikä kuole milloinkaan,
ei tämä olemaan tultuaan lakkaa olemasta.
Tämä ikiaikainen on syntymätön, ikuinen, pysyvä,
sitä ei tapeta, kun ruumis tapetaan.
(Bhagavadgita)

Niin kuin ihminen heittää pois kuluneet vaatteet
ja ottaa toiset, uudet,
siten ruumiillistunut (sielu) heittää pois kuluneet ruumiit
ja menee toisiin, uusiin.
Ei sitä aseet leikkaa,
ei sitä tuli polta,
eikä sitä vesi kastele,
ei tuuli kuivata.

Tämä on näkymätön, tämä on ajattelematon,
muuttumattomaksi tätä sanotaan.
Sen tähden tämän näin tunnettuasi
sinun ei pidä surra.

Sillä syntyneelle on kuolema varmaa,
ja varmaa on syntymä kuolleelle,
siksi väistämättömän tähden
sinun ei pidä surra.
(Bhagavadgita)

Ottaen huomioon myös oman velvollisuutesi
sinun ei pidä vapista,
sillä lainmukaisesta taistelusta muuta parempaa
ei ole soturille.

Jos sinä et nyt suorita
tätä lainmukaista taistelua,
silloin teet syntiä
kun hylkäät oman velvollisuutesi ja maineesi.
(Bhagavadgita)

Milloin tahansa dharma [oikeudenmukaisuus] vähenee ja dharmattomuus nousee, oi Bharata, silloin minä luon itseni. Hyvien suojaksi ja pahantekijöiden tuhoksi, dharman asettamisen tähden minä tulen olemaan yuga yugalta [aikakausi aikakaudelta]. (Bhagavadgita)

Ketkä ihmiset palvovat minua
ajattelematta mitään muuta,
näille aina yogassa [joogassa, mietiskelyssä] oleville
minä tuon ylläpidon.

Jos vaikka hyvin huonosti elänyt
palvoo minua uskollisella antaumuksella,
häntäkin on pidettävä pyhänä,
sillä hän on päässyt oikeaan.

Pian hänestä tulee oikeamielinen
ja hän menee ainaiseen rauhaan,
oi kuntin poika, tiedä:
Minulle antautunut ei kuole.
(Bhagavadgita)

Yogi harjoittakoon aina itseään
pysyen yksinäisyydessä yksin
pidättäen mielen ja sielun
ilman toiveita, ilman omaisuutta.

Keskittäen mielen yhteen kohteeseen,
pidättäen mielen ja aistien toiminnan,
käyden yoga-asentoon hän harjoittakoon yogaa
itsensä puhdistamiseksi.
(Bhagavadgita)