Jokainen ihminen peilaa jonkin verran itseään
muista, useimmiten alitajuntaisesti, ei tiedä
peilaavansa. Mutta joskus tietää peilaavansa ja
usein silloin se hermostuttaa ihmisen, ihan kuin
häpeäisi omia ajatuksiaan. Tuo tunne on
varmati tuttu meille kaikille jonkin verran, jos
vain haluaa tunnustaa, että näin on. Kaikki ei
halua tunnustaa tätä, he keksivät jotain muuta
syyksi, eivät uskalla edes itselleen tunnustaa,
että peilasivat. 
On myös olemassa ihmisiä jotka 
syyttää kaikkia peilaamisesta, he tulkitsee, että se
on niin, eivät tiedä, mutta tulkitsevat 
muitten
sanomisia ja väittävät, että näin on aina. Omaa

tulkintaansa alkavat pitämään todellisena
totuutena muitten 
ihmisten ajatuksista, ihan
kuin he olisi ajatusten lukijoita.