2016-01-02
On parempi huolehtia luonteesta kuin maineestaan

Ihmisen sanotaan olevan luonteensa kaltainen. Luonne muuttuu koko ajan. lapsi ahmii tietoa ja näkemyksiä ja kasvattaa luonnettaan.
Aikuisena myös ihminen kasvattaa luonnettaan jossakin määrin, jos on haluja.

Kaikki ei aikuisena enää ole halukkaita kasvattamaan itseään, luonnettaan paremmaksi. Tarkastelemalla, myöntämällä itselleen hyvät ja huonot luonteensa ominaisuudet, voi rohkeasti siitä alkaa tehdä paranuksia luonteeseensa.

Miksi? No miksi ei, ei tarvitse jähmettyä paikoilleen ja ajatella olevansa luonteeltaan täydellinen, koska kukaan ei ole täydellinen ja silloinhan on meillä jokaisella varaa parantaa luonnettamme jonkin verran.

Elämässä luonne voi muuttua ihan huomaamatta. Elämä opettaa.

Oletteko samaa mieltä, että on parempi huolehtia luonteestaan kuin maineestaan, sillä luonne tuo esille millainen ihminen oikeastaan on, kun taas manen kertoo vain sen mitä muut hänestä ajattelee.

Kun huomaa maineeseensa "tahrautuneen", on silloin aiheellista ehkä alkaa huolehtia enemmän luonteestaan.

Tiedän, luonteelleen on hyvin vaikea tehdä mitään, jollei ota itseään niskakarvoista kiinni ja nostamalla yritä kohottaa itseään, luonnettaan.

Luonnettaan voi kaikki muuttaa jonkin verran, jos on haluja muuttaa.

Joskus elämän pululla on aikoja, jolloin tuntee uppiniskaisuutta ja ei uhmamielessä halua yrittää muuttaa luonnettaan, sillä se luonteensa muuttaminen ehkä tekee "kipeää". Silloin on jarrut päällä ja on jumittunut paikalleen elämänpolullaan.

Alitajuntaisesti tuleva luonteen muutos tapahtuu kuin huomaamatta, ihminen kehittyy.

Parantaa itse luonnettaan ei onnistu aina. Tarvitaan paljon itsetuntoa ja rohkeutta parantaa luonnettaan jos huomaa, että parantamisen varaa olisi.

Tämä on sitä opetusta jota opimme maallisessa elämässä. Täällä se on opittava.


 

2016-07-10
Oletko introvertti tai ekstrovertti?

Oletko introvertti tai ekstrovertti, tai ehkä jotain siltä väliltä tai samanaikaisesti kumpikin?

Introverttit on hiljaisia, tunteilevia ja varautuneita.

Ekstrovertit on avoimia, puheliaita, impulsiivisiä ja sosiaalisia.

Jokainen on jotain syntyessään, saanut siis vanhempiensa geenejä ja sen takia vaikutteita niistä. Ihminen kuitenkin muokkautuu koko ajan ympäristön vaikutuksesta aika paljon.

Mitä oudompi on lapsena, sitä enemmän kai monet vanhemmat yrittää kasvattaa lapsistaan samanlaisia kuin ovat itse ovat. Useimmiten kai vanhempien kasvatus onnistuu esim. siinä mielessä, että lapsi saa paljon vanhempiensa mielipiteitä.
Josus käy myös niin että vanhempien kasvatus ei tartu lapseen ollenkaan.

Itse olen hyvä esimerkki siitä, että vanhempani ei pystyneet kasvattamaan minusta saamanlaista kuin itsestään, ero on kuin yöllä ja päivällä ja sen takia kai vanhempani ei koskaan pitäneet minusta. Olen siis erilainen. En antanut periksi.

Lapsena olin enimmäkseen introvertti, teininä sain myös ekstrovertin piirteitä. Ehkä se kun olin lapsena introvertti, teki sen, että ajattelin ja tunteilin paljon ja sen takia en pystynyt ottamaan vastaan vanhempieni mielipiteitä millainen minun pitäisi olla. Nyt olen jonkinlainen sekoitus introverrtistä ja ekstrovertistä. Olen hyvin impulsiivinen joskus ja se on aina aiheuttanut joskus vaikeuksia minulle nuoruudessani. Tunteilen paljon edelleenkin, tykkään olla yksin, mutta samalla olen sosiaalinen silloin kun tapaan ihmisiä ja olen hyvin puhelias ihmisten joukossa nykyään. Usein aloitan juttelemaan ulkona aivan vieraan ihmisen kanssa.
Mutta en tunne samankaltaisuutta muitten naisten kanssa. Useimmat naiset vaikuttaa vanhoillisilta minuun verrattuna :) siis minun mielestäni. Olen kyllästynyt negatiivisten ihmisten puheisiin. Tunnen suurta yhteenkuuluvaisuutta kaikiin maailman kansoihin. Olen siis kansainvälinen ihminen, siihen todellakin tarvitaan positiivistä mielialaan.

Liiallinen tunteilu ja ajattelu jos on introvertti voi viedä ihmisen ajatukset ihan minne vain. Vaikkapa ufoihin ja alien :) Ihmisen ajatukset on luovia. Ihmistä voi sanoa ajatuksiensa kaltaisiksi.


2016-07-21
Harhaluulo vs fakta
Harhaluuloja on monenlaisia, kuten esim. Vainoamisharha, Suuruusharha, Suhteuttamisharha, Erotomaaninen harha, Somaattinen harha. 

Hyvin monet ihmiset kokee harhaluuloja, mutta vain harvat pitää niitä todellisina. Harhaluulot kun yleensä on sellaisia, että niistä ei tiede ole voinut tehdä faktaa, eikä myöskään harhaluuloiset ole kyenneet tekemään harhoista todellista faktaa 

ja tuon takia monet harhaluuloiset päättelee, että kun tiede ei ole voinut esittää faktaa, että ne harhaluulot olisi luulotteluja ja kun itse harhaluuloisetkaan ei pysty todistamaan harhojen olevan reaalista faktaa, reaalisia tapahtumia, niin harhaluuloiset olettaa tämän takia, että kaikki harha on totta.

Tämä vaikuttaa kovalta, mutta harhaluuloihin uskovat uskovat aivan samalla tavalla kuin uskovaiset uskoo Jumaliinsa ja pyhiin kirjoihinsa. Eräitä joilla on harhaluuloja, kutsutaan nykyään news agelaisilsi. News age käsittee kaikkea sellaista jolle tiede ei antanut faktaperusteluja tutkimusten kautta.
Uskovaiset kokee harhoja uskonsa atakia ja uskovat pyhien kirjojensa aikaisiin harhatapahtumiin. 
Minulla on paljon kokemusta uskovaisista :)

Luulisin, että kaikissa ihmisissä on enemmän tai vähemmän harhaluuloja. Monet pitää suunsa kiinni harhaluuloistaan, toiset taas vuolaasti kertoilee harhoistaan ja monet joutuu naurunalaisiksi.

Harhaluuloista on vaikea keskustella harhaluuloisen kanssa, sillä harhaluuloinen pitää harhojaan todellisina tapahtumina ja onhana se heille todellista, he kokee harhaluulonsa todellisiksi tapahtumiski.

Minulla itselläni oli tavattoman paljon harhaluuloja lapsena, jo pienenä lapsena. Vain yhden kerran kerroin äidilleni niistä. Äitini sanoi vain, että älä noin hulluja juttuja puhu :)Pidin sen jälkeen suuni tiukasti kiinni. Mutta muistan kuinka pelkäsin eräitä paikkoja tavattoman paljon. Vielä teini-alkuvuosinakin näin harhoja. Joskus pidin niitä todellisina tapahtumina, joskus pidin niitä vain harhaluuloina ja ihmettelin, että miksi juuri minulla oli harhaluuloja.
Johtuiko se siitä kun olin herkkä luonteeltani silloin nuorena, tai johtuiko se siitä kun koti ei ollut mikään erikoisen hyvä koti? Muut sisareni ei ole koskaan ainakaan kertonut minulle, että olisivat harhoja nähneet tai kuulleet. Joten se koski vain minua kaiketi. Olin perheen mustalammas aina, määtätyistä syistä. Ehkä pakenin harhaluuloihin voidakseni hyvin, mutta harhaluulot itsekeksittynä oli vain hyviä, ne muut harhaluulot jotka tuli ilman lupaani, ei läheskään kaikki olleet hyviä.
Aikuisena pääsin eroon harhaluuloista. En tiedä miksi ja miten, mutta olen tyytyväinen, että pääsin eroon. En ole edes haksahtanut uskovaiseksikaan. Uskon toki Jumalaan, korkeimpaan, mutta en elä ja kulje mikään uskontojen sääntöjen alaiasena. Uskon myös, että on olemassa muitakin kuin vain me ihmiset, uskon uudelleen syntymiseen ja niin edelleen. Mutta harhaluulot olen jättänyt pois elämästäni ja se on vapauttavaa jollakin tavalla. On ihanaa elää reaalissa ja olla sekoittamasta harhaluuloja elämäänsä. Se helpottaa elämää paljon ainakin minulle.

En aliarvioi muitten harhaluuloja, sillä monethan pitää harhaluulojaan totuuksina aivan samalla tavalla uskovaiset pitää uskoaan ja pyhiä kirjojaan totuuksina. Joten annan muitten uskoa harhaluuloihinsa, Mutta keskustella niistä toki uskallan.
Mutta epärehellisten harhajuttuihin en ota kantaa muuta kuin sanon vain että kaikkein parasta on pysyä pois valheista.

Onko muilla kokemuksia harhaluuloista :) Jos ei halua niin ei tarvitse mennä syvällisesti harhaluuloistaan kertomaan. Onko kukaan päässyt pois harhaluuloistaan? 

PS, sana harhaluulot ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään.

Harhaluulo eli ajatusharha (deluusio) on todellisuutta koskeva käsitys tai ajatus, jota henkilö pitää totena, vaikka se on todistettavasti epätosi.[1] Ajatusharha perustuu henkilön virhepäätelmiin, eikä sitä voida horjuttaa järkiperusteilla.[2] Harhaluuloa sellaisenaan ei kuitenkaan pidetä sairautena. Salaliittoteorioiden vuoksi voi olla myös vaikeaa päätellä, milloin henkilö puhuu faktaa.

Ajatusharhoja ilmenee usein psykooseissa. Henkilön ei kuitenkaan katsota olevan harhaluuloinen esimerkiksi sellaisten uskonnollisten käsitystensä perusteella, jotka voidaan nähdä päähänpinttyminä. Uudet, henkilökohtaisesta näkemyksestä poikkeavat asiat voivat olla henkilölle niin voimakas kokemus tai järkytys, että hänelle tulee pakkomielle alkaa "saarnata" niistä.

Sen sijaan jos aikuinen henkilö on itse keksinyt todeksi väittämänsä vakuuttelun, niin voidaan jo katsoa olevan kysymyksessä hoitoa vaativa vaiva.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harhaluulo

 

2016-07-22
Jatkoa harhaluuloihin
Johan tuossa edellä joku horisi, että millaista horinaa kirjoitin :)
Kirjoitukseni taisi todellakin olla horinaa siinä mielessä, että en osannut juuri silloin ilmaista itseäni lyhyesti ja osuvasti. Selittelin ja selittelin, mutta ota sitten niistä selvää.

Tällaista tarkoitin:
Monet uskoo toisten uskoihin, toisten kuulemiin ääniin ja toisten näkemiin näkyihin.
ja sitten taas eräät puolestaan uskovat eräisiin asioihin, mutta eivät itse kuule ääni ja eivät näe näkyjä, ovat siis lujasti jalat maassa, vaikka iskovatkin johonkin.
Toisekseen, kaikki uskoo johonkin jollakin tavalla.
Ja sitten myös eräät uskovaiset kuulee ääniä ja näkee näkyjä.
Ja sitten on he (ei uskovaiset) jotka julistavat muille kuulevansa ääniä ja näkevänsä näkyjä ja tarkoitin juuri tätä ryhmää joihin vannattaa olla varuillaan. Ihmiset jotka tuntee, kuulee ja näkee, sellaista mitä ei normaalisti tapahdu, voi verrata esim. Raamatun ihmisiin jotka kuuli ääniä ja näki näkyjä. Se on sitten tietenkin jokaisen itse harkittava pitääkö niitä todellisina tai ei. Mutta katson sen tietenkin kaikkien oikeudeksi, että kertovat äänistään ja näystään jos se heitä helpottaa. Mutta samalla se on myös kaikille vapaata kritisoida ja taianalysoida, koska kaikki se on "normaalin" yhteiskunnan ulkopuolella.

Esim. minä olen aikoinani tuntenut erää nuoren diakonissa naisen joka yritti monta kertaa tehdä itsemurhan. Kerran hän sanoi kuulleensa Jeesuksen puhuvan hänelle ja päätti jatkaa maallista elämäänsä :)
Ja olen tuntenut naisen jolla vieraili alien hänen oman puheittensa mukaan. Hän puhui Jumalan kanssa ja Jumala käski hänen tekemään eräitä asioita. Asia selvisi parin kolmen vuoden kuluttua, ei hänelle itselleen juuri silloin mutta meille muille sivullisille jotka hänet tunsimme. Tiesimme toki heti alussa mistä oli kyse, mutta kaikille ei voi kertoa suoraan melipiteitään koska he täysin kiinni harhaluuloissaan.
Samoin valitettavasti eräs nuoruuden aikainen tyttöystäväni teki itsemurhan, sitä ennen hän kuuli myös ääniä.
Ja niin edelleen.
PS, samoin myös se tähtien sodan keksinyt henkilö, ei varmasti koskaan tullut ajatelleeksi, että hänen mielikuvitustarinansa johtaisi siihen, että eräät alkaa pitää hänen mielikuvitustarinaa todellisena ja alkavat pitää sitä kuin uskontonaan :)



2016-07-26
Fanaattisuus

Fanaattisuutta on monenlaista. Uskonnollista fanaattisuutta ja maallistunutta fanaattisuutta. Plus paljon muuta.

Entäs pelifanaattisuus? Pelaa ja pelaa pelejään ja jatkaa reaalissa pelin teemaa leikkimällä olevansa peliin kuuluva hahmo.

Ja sitten on roolipelejä, joissa todellakin pelaavat rooleja ja yrittävät eläytyä rooleihinsa hyvin. Jotkut menee niin pitkälle, että yrittävät pelata, leikkiä rooliansa myös reaalielämässä, kaikkialla ja samalla he tekee itsestään naurunalaisia.

Fanaattisuus on negatiivistä, oli sitten kysymyksessä millainen fanaattisuus tahansa.

Ajatelkaa esimerkiks Star wars filmien fanittajia, eräiltä on mennyt filmi, roolipelit ja reaalielämä aivan sekaisin, leikkivät olevan jedejä, sellaisia kuin niissä elokuvissa oli. Se on ymmärrettävää kun lapset leikkii jedejä ja muita filmin teemoja. Star wars filmien tarinoitten keksijä ei koskaan arvannut, että eräät ihmiset alkaa hupsutella hänen kuvitustarinoittensa kanssa tullen fanaattisiksi :) Jos aikuinen leikkii fanaattisesti silloin on jotain vialla sillä ihmisellä ja fanaattisuus on saanut asuinsijan siinä ihmisessä....

...aivan samalla tavalla kuin jokaisesa uskonnossa on fanaattisia yksilöitä, niin on jediä leikkivät aikuiset myös fanaattisia.

Mistä sen huomaa, että ne on fanaattisia?
He on täysin kiinni teemassaan, pelissään, roolipelissään, syöttävät syöttämällä satujaan muille, jopa uhkailevat kriittisiä. Fanaattinen ei halua puhua muusta kuin siitä mikä hänen fanaattisuutensa teema on.

Fanaattisuus on hyvin ikävää kuultavaa, fanaattisuus on toisinaan hyvin lapsellista ja joskus tappavaa, riippuen mistä fanaattisuudesta on kysymys.

Monet fanaattiset kuvittelee, että se on heidän oikeus pilkata muita, tappaa muita, kehua omaansa, kehua itseään, kerskua, sanoa olevansa parempia kuin kaikki muut, ja niin edelleen.

Jostkut fanaatikot ei uskalla näyttää omia kasvojaan muille he tekee kaikkensa internetissä yrittäen pysytellä piilossa niin, anonyyminä ja menevät esim. kirjoitusvirheitten taakse piiloon , jotta henkilöllisyys ei paljastuisi ja sellainen osoittaa, että se fanaattinen ei edes itse usko roolileikkiinsä, pelkää tulla naurunalaiseksi reaalimaailmassa siksi toimivat anonyymisti. He jotka on täysin aivopestyjä uskomaan fanaattiseen rarinaan he uskaltaa näyttäytyä julkisesti omalla nimellään, sillä hehän kuvittelee, että se fanaattisuus on totta ja että kaikki muut on väärässä.

Herkkä ja huonoa itsetuntoa poteva on helppo saalis fanaattisuudelle :) heidät on helppo aivopestä.


2016-07-31
Taito olla välittämättä, mitä muut ajattelee

(näin sunnuntain kunniaksi pieni aloitus ihmisen tunteitten vallasta)
Aloituksen yritin tehdä positiivisesti, mutta negatiivisuutta on kaikissa meissä, tunteet jyllää ememmän tai vähemmän ja silloin on helppoa tulkita oman mielensä mukaan kaikkea mitä muut sanoo. Mutta jokainen voi olla jonkin verran tunteittensa herra......
Ihmiset voi sanoa sinulle ihan mitä vain, tai tehdä mitä tahansa sinua kohtaan (en tarkoita väkivaltaa), mutta se olet sinä joka päätät kuinka sinä otat sen vastaan, otatko vastaan, tai annatko mennä ohitse ja kadota mitättömänä kuin lemuava haiseva paha ilma. 
Sinulla on valta ja mahti ja voima päättää, mitä ja kuka voi vaikuttaa sinuun ja mitä ja kenellä ei ole oikeutta siihen.
Se on sinä ja vain sinä jolla on oikeus päättää kuinka sinä voit ja kuinka sinä tunnet. Älä lahjoita pois etuoikeuttasi kenelle tahansa.
Miten kohottaa tuota taitoa?
Ehdotuksia?
Kokemuksia?

 

2016-08-10
Miten reagoitset pahuuteen?

(sain idean avaukseeni siitä kun täällä eräs sanoi, että välitän siitä mitä minulle sanotaan) ;)

Uskallatko vastustaa pahuutta maailmassa?

Kun ihminen pääsee siihen, että mielellään yrittää olla välittämättä mitä muut ajattelee ja sanoo, esim, minusta, sinusta, siis itsestä, tai jostain muusta, niin millä tavalla se katsotaan toimivan?

.Kun alkaa katsella mitä maailmassa tapahtuu, on paljon ilon aiheita, sillä maailmaan mahtuu myös paljon hyvyyttä.

.Maailmaan mahtuu myös paljon pahuutta. Kun sanoo, etä ei välitä mitä muut ajattelee ja puhuu, ei tarkoita sitä, että on välinpitämätön pahuuteen maailmassa. Pahuutta on aina vastustettava, esimerkiks rasismia, väkivaltaa, sotaa, ja niin edelleen.

.Mikä se sellainen ihminen olisi joka ei vastusta pahaa maailmassa? Katsoo vain omaan napaansa ja ei välitä maailman muista ihmisistä, egoisti, välipitämätön.

.Elämme täällä ja nyt. Maailmassa elämme nyt. Sen takia maailman pahuuteen olisi puututtava. Pahuutta ei saa hyväksyä. Pahuutta ei saa ihannoida. Pahuutta ei saa yrittää työntää piiloon. Sillä kaikesta pahuudesta mitä maailmassa on, on aina ihmisiä jotka kärsivät siitä pahuudesta.

.Se kuuluu lähimmäisenrakkauteen avustaa hädässä olevia, tavalla tai toisella, fyyssisesti ja tai verbaalisti.

. Pahuutta on siis sekä verbaalista ja fyyssistä.

.Jos kukaan ei reagoitsisi maailman pahuuksiin millään tavalla, millainen maailma olisi silloin? Lopulta maailma olisi läpeensä paha ja kaikki ihmiset voisi huonosti, sillä pahuus kukostaisi kaikkialla ja vaikkuttaisi kaikkien ihmisten elämään tavalla tai toisella.


2016-08-14
Jumala on taivaan ja Maapallon valo

Jumala on taivaan ja Maapallon valo, kaikille kansoille maailmassa.
Jos ei halua käyttää sanaa Jumala, voi esim. käyttää sanaa, Korkein.

Valo, valo suufilaisuudessa on Jumala, Jumalasta tulee valo. 
Suufilaiset ja kuten suufien mystiset jeddi-ritarit hauaa valoon lähelle Jumalaa. Suufit taistelee itsensä kanssa, ei aseitten kanssa.

Suufeilla on yleensä hyvä itsehillintä. Itsensä tutkiskelun kautta he on saavuttaneet rauhan sieluunsa, etsivät vain läheisyyttä Jumalaan, valoon.

Suufilaisuudessa on ymmärrettävä mitä taistelu tarkoittaa. Jokainen sufi ymmärtää, että taistelu tarkoittaa, ymmärrystä, tietoa, ei siis sotaa ja tappelua.

Jeddi-ritareita ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä. 
Mystiikka kertoo, että aikoinaan kauan kauan sitten pohjois-Afrikassa oli pitkätakkisia ja viittaisia jeddi-ritareita, jotka pohti elämää ja kuolemaa ja tulevaisuutta ja jotka etsi tietä valoon, Jumalan valoon, tietä valon lähelle, valon vaikutuksen alaiseksi, valo oli heille Jumala. 

Jeddi-ritarit ei koskaan hyökänneet kenenkään kimppuun, ei sanoin eikä asein, he halusi rauhaa ja hyvää elämää kansoille, mutta he puolusti kansoja, heimoja, jos niitten päälle hyökättiin fyyssisesti. 

Mystiikan jeddi-ritarit, kuten muut suufilaiset, haluaa auttaa ihmisiä, antaa elämänsä tehtävään auttaa ja avustaa ihmisiä, kansoja, tavalla tai toisella.

Tämä on suuresti supistettuna tarina suufeista ja mystiikan suufisista jeddi-ritareista.

Jokainen henkinen ihminen halajaa valoon, Jumalan läheisyyteen, valon positiiviseen vaikutukseen, tavalla tai toisella.
Henkistä tukea ja opetusta saa mestariltaan, shaykhilta. Shaykhit on vuosikausia tutkineet itseään, omaksuvat itsehillinnän ja ovat valon lähellä "vertauskuvallisesti", tietoisina Jumalan voimasta. Kukaan ihminen ei voi saada Jumalan voimaa itselleen, voi vain joskus tuntea Jumalan voiman ja valon.

Jumala on taivaan ja Maapallon valo. Jumalalla, korkeimmalla on valo ja voiva, ei siis kenelläkään ihmisellä.

[24:35] Jumala on taivaitten ja maan valo. Hänen valonsa on verrattavissa lamppuun, joka on asetettu seinän syvennykseen. Lamppu on sijoitettu lasipalloon, joka on kuin loistava tähti. Sitä valaisee siunatun Öljypuun Öljy, joka ei ole idästä eikä lännestä, ja se antaisi kirkkaan valon, vaikka siihen ei tulta pantaisikaan: siinä on valoa valon päällä. Jumala ohjaa valoaan sitä kohti, jonka hän otolliseksi näke

 

2017-01-03
Eri tasoilla elämän poluilla

Ihminen kehittyy niin kauan kuin hän elää. Ihmisen sisäinen elämä siis kehittyy koko ajan. Sisäinen voima lisääntyy. Rakkaus muihin kasvaa, lisääntyy. Aggressiivisuus vähentyy. Jokainen kehittyy omassa tahdissaa. Jokainen on erilainen. Jokainen on ainutlaatuinen yksilö. Missä tasossa sijaitsee, johtuu siitä kuinka paljon on ehtinyt oppia, kuinka paljon on ehtinyt kehittyä,. Ihmiset ovat siis eri tasoilla, eri tasoilla elämässään. Jokaisen ihmisen täytyy vaistota olotilansa, kehitystasonsa, nostaakseen itsensä korkeammalle tasolle. Tätä asiaa voi vain selittää ja kertoa neutraalisti ja toivoa, että sanat uppaisivat heihin jossakin elämän vaiheessa.

Syntyessään ihminen ei ole vielä kehittänyt sisäistä voimaansa, olemustaan. Iän myötä lapsi vauhdikkaasti kehittyy ja kohoaa korkeammalle ja korkeammalle tasolle. Sitten kun on saavuttanut aikuisiän, vaikuttaa aivan kuin kehitys alkaisi madella etanan vauhtia eteenpäin. Ihmisellä on niin paljon muuta ajateltavaa elämässään akuisena, juhlia, avioparin etsintä, töissä käynti, tavaroiden ostaminen siis materiaalisen kohottaminen. Paljoa ei jää aikaa sisäisen elämänsä kohottamiseksi. Mutta joskus elämänpolullaan jokainen ehkä herää ja huomaa, että elämä on muutakin kuin vain työtä ja avioparin etsimistä. Riitelyt ja kiusaamiset ja muu negatiivinen väistyy silloin hieman ja tilalle tulee tunne, että voidaakseen hyvin, tulisi tutkiskella omaa itseään, käytöstää, rehellisesti ja alkaa tehdä parannuksia itseensä nähden.

Monen ihmisen on vaikea ajatella tällaisia asioista, he hermostuu, loukkaantuvat ehkä, eivät ymmärrä sitä, että ihmiset on eri asteella, eri tasolla elämässään, riippuen iästä, kokemuksista ja halusta muuttua.
Eri tasoista puhuttaessa, on se kuin eräät ei ymmärrä, että jokainen ihminen vaeltaa täällä maapallolla omassa tahdissaan ja kukaan ei ole toinen toisensa kaltainen.
Loppujen lopuksi melkein kaikilla on mahdollisuus kohottaa tasoaan pikku hiljaa elämän polulla vaeltaessaan. Monelta se menee aivan luontevasti, kuin huomaamatta. Toiset taas saa taistella kauan aikaa itsensä kanssa. Olemme erilaisia, eri asteella, tasolla kehityksessämme.

On olemassa eräitä kouluja joissa aikaisemmin opettajat halusi, että oppilaat samalla luokalla olisi oppiaineissa ja muutenkin samalla asteella, tasolla ja silloin oli opettajien paneuduttava enemmän alemmalla asteella, tasolla oleviin koska he tarvitsi enemmän apua ja ylemmällä tasolla olevat jäi ehkä vähemmälle. Todistukset oli poissa ja näin yritettiin saada lapset näyttämään samanlaisilta kehityksessään. Tarkoitus oli hyvä, mutta tulos ei ollut hyvä.

Eroja ei siis saisi painaa piiloon. Erot on, ihminen on kehittyvä, sekä ruumiillisesti ja henkisesti.



2017-06-18
Valo, voima, on Jumala

Valo, voima, on Jumala...Vanhoillisuskovaiset, kuten kristityt, muslimit, juutalaiset, kutsuu valoa Jumalaksi...Jumala antaa heille valoaan ja voimaansa ja johdattaa heitä hyvyyteen, jos he kykenevät hyväksymään valon, Jumalan olemassa olon.

Uususkovaiset, new agelaiset ja muut nykyuskovaiset, harvoin puhuu Jumalasta...He hehkuttaa useimmiten vain valoa ja valon voimaa...Eräät menee niin pitkälle, että he kuvittelee saavansa valon, siis Jumalan voiman itseensä, eivät ehkä ymmärrä, että eivät koskaan tule saamaan valon, Jumalan voimia...Voivat vain valon johdattamana parantaa itseään paremmaksi ihmiseksi...Kenestäkään ei tule valoa, Jumalaa.
Jotkut ei hyväksy tunteita. Silti he itse hehkuu muille valtavaa tunnekuohua koko ajan, ymmärtämättä, että se on juuri tunteet joka tekee meistä ajattelevia ja tuntevia ihmisiä.
Sekä negatiiviset ja positiiviset ja neutraalit tunteet on kaikilla ihmisillä...On hyväksyttävä negatiiviset tunteet, tutkittava ne, hyväksyttävä ne ja mentävä eteenpäin positiivisesti, kunnes seuraava negatiivinen yllättää ja taas on se negatiivisyys tutkittava ja hyväksyttävä ja jatkaa matkaansa positiivisesti...Negatiivisyys on, sitä ei voi pestä kokonaan pois, on vain opittava elämään niin, että negatiivisyys ei kasva, paisu suureksi ja jokapäiväiseksi riesaksi ihmiselle.
Uskovainen rukoilee apua ja lohtua valolta, Jumalalta, se antaa hänelle voimaa jatkaa eteenpäin hyvin mielin.

Entäs miten sitten ateistit ajattelee? Heillä ei ole valoa, Jumalaa...Kukaan ei ohjaa heitä...Heidän on vain luotettava omaan itseensä ja yritettävä parantaa itseään paremmaksi, jos siis haluavat tulla hyvemmiksi ihmisiksi.



2017-06-22
Kontrolloimaton nauru rauhoittaa psyykkeä

Naurulla on parantava vaikutus ihmiseen.
Tarkoitan railakasta vapaata naurua, kun vain nauretaan ja nauretaan eikä naurusta tule loppua. Kyyneleet lopulta valuu silmistä, nauru jatkuu, vatsalihaksissa lopulta tuntuu kipeältä, mutta nauru sen kun vain jatkuu.
Noin voi nauraa vaikkapa 10 minuuttia. Jos lähettyvillä on saman tyyppinen ihminen, niin hän yhtyy tuohon nauruun ja nauraa nauramistaan.

Naurun aihe ei useinkaan ole mikään erikoinen nauramisen aihe, mutta on olemassa eräitä ihmisiä joilla on tämä "nauramiskohtaus" :) Itse kuulun tähän ryhmään. Silloin tällöin kohdalleni sattuu saman tyyppinen ihminen ja purskahdamme nauruun ja nauramme kyyneleet silmistä valuen, yritämme lopettaa nauramisen, mutta kun silmämme kohtaavat toisemme, niin sama nauru jatkuu minuutista toiseen, joskus istumme lattialla nauraa rehottaen kyyneleet silmistä valuen ja ympäristö ihmettelee, että mikä teille oikein tuli. Vanhassa työpaikassani oli minun lisäksi ainakin kaksi lisää joilla oli tämä"naurukohtaus" elämässään.

Kun vihdoin víimein saa naurun loppumaan, pesee kylmällä vedellä kasvonsa ja rauhoittuu, niin vatsalihakset tuntuu edelleenkin helliltä, mutta olo on ihmeellisen kevyt, mieli on kevyt ja iloinen. Ja sen jälkeen kaikki tuntuu tosi hyvältä. Lihakset on velttoja lopulta, kasvojen lihakset myös veltostuvat ja tuntuu olo raukean ihanalta, rauhalliselta, tuntuu kuin mikään ei voisi tätä rauhantunnetta rikkoa, niin vahva se tunne on, se rauhallisuuden tunne.

Nauru on ihmisen psyykelle hyväksi, siis myös tavallinen nauru.
Mutta tämä kontrolloimaton hysteerinen monia minuutteja kestävä "naurukohtaus" on se kaikkein parhain ja rauhottavin ja hyvää tekevä. Stressi vähentyy kun ihminen rauhoittuu en hysterian jälkeen, tilalle tulee syvä rauhallinen tunne.
Niitä on olemassa sellaisia naurukurssejakin, joissa kurssin johtaja on sellainen joka osaa nauraa, siis saa "naurukohtauksia". Hän aloittaa tekinaurulla ja lopulta hän nauraa hysteerisesti ja osallistujat useimmat menevät mukaan ja saavat sen hysteerisen naurukohtauksen.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta naurusta?

Uskotteko siihen, että tällainen hysteerinen nauraminen on hyvä psyykelle ja myös keholle?
Se ainakin vähentää stressintunnetta.

 

2017-07-05
Muiden arvostelu määrittelee meidät

“Itseriittoiset arvostelun huudot muita kohtaan peittääkseen omissa kaapeissaan tanssivat luurangot.”
-John Mark Green-

..
“Sinä tiedät minun nimeni, mutta et minun tarinaani. Sinä olet kuullut mitä minä olen tehnyt, mutta et ole ollut missä minä olen ollut. Sinä tiedät missä minä olen, mutta et tiedä minne minä olen menossa. Sinä näet minun nauravan, mutta et tiedä mitä minä olen kärsinyt. Älä tuomitse minua.”
-Tuntematon-

..
Jos usein kritiseeraa, arvostelee muita, niin hänen sanat kertoo kaikkein eniten hänestä itsestään. Hänet tullaan tunnistamaan hänen sanoistaan, jotka on muita arvostelevia.
..
Muita kritiseeraava, arvosteleva, yrittää peittää arvostelevien sanojensa taakse itsensä ja yrittää olla rohkea ja "viisas". Mutta sanojen taakse ei voi piiloutua, sanat kertoo mitä ajattelet ja millainen olet. Ainainen arvostelu, siitä näkyy kuinka paljon olet tyytymätön itseesi ja heittelet tyytymättömyyttäsi muille, syyttäen muita.
..
Herää, herää muita arvostelevasta "unestasi", päiväunestasi. Tutki sisäistä oloasi, opi tuntemaan itsesi. Jäta muut rauhaan.

 

2017-07-05
Mitä lapset syö kun ruoka on loppunut?

Afrikassa menossa suuri kuivuus ja suuri nälänhätä. Noin joka kolmas minuutti kuolee lapsi nälkään ja näin se jatkuu minuutista toiseen.

Lapset saa älyttömän vähän ruokaa vuorolaudessa, ja juomavesi useimmiten on saastaista, likaista ja lapsi saa siitä tauteja itseensä, mutta juotava on kun on jano. Lopulta lapset ei saa enää oikeastaan mitään ruokaa ja ovat nääntyneitä laihoja luurankoja. Lapset kärsii tavattomasti nälästä ja kuivuudesta.
Oliko se vuonna 2011 kun siellä oli kuivuus ja nälänhätä, eurooppalaiset silloin sanoi, että ei enää koskaan tällaista.

Nyt on taas tuskainen kuivuus ja nälänhätä heillä edessä. Kuka menettää henkensä ensin? Tietenkin pienet lapset. Hyvin hyvin surullista.

Maailmassa on resursseja niin paljon, että kenenkään ei pitäisi kuolla nälkään tai janoon. Maailman resurssit on vain jaettu niin, että niistä ei anneta kaikille. Rikkaimmat valtiot heittää joka päivä valtavat määrät ruokaa pois ja muualla kuollaan nälkään. Niin suuri on maailman resurssien jakelun väärinkäyttö.
Tietenkin joku itsekäs tähän voisi sanoa, että tehköön töitä ja, että afrikkalaiset tekee liian paljon lapsia ja niin edelleen.

Suuria määriä afrikkalaisia yrittää vaeltaa Eurooppaan saadakseen jonkinlaista työtä jotta voisivat lähettää rahaa perheilleen kotiin ja moni haluaa perheensä mukaan ja haluavat asettua Eurooppaa asumaan.
Mutta Eurooppa on alkanut estää kaikella mahdollisella tavalla heidän tuloa Eurooppaan. Italia on täyteen afrikkalaisia. Italia huutaa eulta apua. Itävalta rakentaa jotain muurin tapaista rajalleen Italian välille, haluavat estää afrikkalaisten maahantulon.

Jokin aika vielä, niin saattaa alkaa uusi entistä suurempi räjähdysmäinen kansainvaellus sitten kun Italia ei enää kestä enempää ja aukaisee rajansa ja antaa afrikkalaisten alkaa vaeltaa muualle.

Monet voivottelee afrikkalaisia vene"pakolaisia" välimerellä. Eivät hyväksy sitä, että nuo afrikkalaiset hakeutuu muualle kun omassa maassa ei ole mitään heille, ei työtä, ei ruokaa ja nyt vielä kaiken päälle kova kuivuus.

Mitä tulisi tehdä tällaisessa tapauksessa? Jahdata ihmiset takaisin merelle? Antaa lasten kuolla nälkään Afrikassa?
Minkälaisen kuvan tuollainen antaisi eurooppalaisista, tai pikemminkin eräistä eurooppalaisista? 
Voisiko apua antaa paikan päällä, jotta kansanvaelluksesta tulisi hieman pienempi? 
Voisiko paikanpäällä Afrikassa alkaa valitsemaan niitä kaikkein köyhempiä joita otettaisiin Eurooppaan? Mistä töitä kouluttamattomille?
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Maailma on rikas, miksi emme tee niin, että kaikki saisivat osuutensa maailman rikkauksista? Miksi annamme afrikkalaisten kuolla nälkään nyt kun siellä on kova kuivuus meneillään? Eikö omatunto yhtään kolkuta? Onko siis niin, että rakkaus muita ihmisiä kohtaan ei ylety muualle kuin ehkä oman perheen jäseniin?

Kysymys:
Millä tavalla sinä haluaisit avustaa afrikkalaisia tässä heidän suuressa hädässä kuivuuden keskellä?
Tai miten politiikkomme tulisi toimia tällaisessa tapauksessa?

Huomio:
Se, että on kuivuus ja nälänhätä, ei ole kansalaisten syytä. On siis tuthaa alkaa syyttää kansalaisia kuivuudesta ja nälänhädästä ja ehkä siitä mitä politiikot ja päättät siellä touhuaa.

http://whatsontheplate.aftonbladet.se/

http://whatsontheplate.aftonbladet.se/chapter/vr-360-rattjagaren/

 

 


2017-07-18
Ihminen ja maailma, Raamatun mukaan

Saarnaaja 
2:22
 Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
2:23 Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.
2:24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.
2:25 Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua? -
2:26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
3:1
 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
3:2
 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3:3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
3:4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
3:5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
3:6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.


ja niin edelleen....

Miltä maailma näyttää, mitä maailmassa tapahtuu,
mikä on ihminen, on olemassa sekä hyviä että huonoja,
ihmisiä eri kehitysvaiheissa.
Jokaisella on kuitenkin vapaa tahto kehittää itseään eteenpäin, kehittyä paremmaksi, positiivisemmaksi.
Täytyy vain ensin saadaa sellainen ahaa elämys ja siitä sitten kohottaa henkistä olemustaan korkeammalle :)
Kuten olen aikaisemmin siteerannut erästä sanontaa: Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Rakkaus on hieno asia. Ei maailmassa taida olla yhtään ainoata ihmistä joka pystyisi alituisesti rakastamaan kaikkia aivan yhtä paljon.
Mutta rakkautta voi alkaa osoittaa pienemmälläkin, jokainen omien kykyjensä mukaisesti ja näin ollen ei kaikki maailman ihmiset osita rakkautta samalla tavalla. On ensin saatava se ahaa elämys universaalista rakkaudesta. Sitten voi alkaa yrittää.
Jokaisella siis raamatunkin mukaan oma taso henkisyydessä ja sen tyakia jokainen toimii tasonsa mukaisesti.

 


2017-07-21
Ovatko tunne ja järki vastustajia vai kumppaneita?

Oma mielipiteeni on aina ollut, että tunne ja järki on toisiinsa kietoutuneita ja niitä on useimmiten vaikea erottaa toisistaan, sillä järkeilykin on tunnetta.

Kannattaa lukea kokonaisuudessaan alla olevan linkin kirjoitus tunteista, järjestä ja kumppanuudesta.
-----------------------------------

Millainen sitten on järkevä ihminen? Käsitys, että järjen tulee voittaa tunteet, on ollut yleinen, jopa vallitseva näkemys. Varsinkin voimakkaat tunteet ovat olleet kiusankappaleita. Ne on saatava hallintaan, jotta voi elää järkevästi. Psykologi Jonathan Haidt antoi tälle tulkinnalle suoranaisen tyrmäysiskun: järjen tehtävä on selittää intuitiot parhain päin. Intuitiot taas perustuvat suurelta osin tunteisiin. Järki on siten ihmisen toiveiden, halujen ja intuitioiden nöyrä palvelija. Jos tunne on positiivinen, järki toimii sen suuntaisesti, jos taas tunne on kielteinen, järki mukautuu siihen.

Elämänkatsomuksia on vaikea perustella järjen avulla. Sitä kuvastaa se, miten helppoa on arvostella toisenlaisia näkemyksiä kuin mitä itsellä on. Järki voi sanoa, että olisi hyvä elää sovussa muiden kanssa ja pitää pahin itsekkyys kurissa, mutta paljon enempään järki ei pysty. Kun halutaan jotakin enemmän, rationaalisuus ei kanna pitkälle. Onhan järkevää olla niin itsekäs kuin suinkin on mahdollista. Miksi tehdä enemmän muiden hyväksi kuin on tarpeen? Miksi välittäisimme vieraista ihmisistä, varsinkaan heistä, jotka ovat kovin kaukana?

Palaamme siis kuitenkin tunteiden sävyttämiin tulkintoihin. Meistä tuntuu, että olisi hyvä välittää kaukanakin olevista ihmistä. Olisi hyvä olla ystävällinen ja avulias, vaikka siitä ei mitään hyötyä olisikaan. Jostakin syvältä tulee ajatus, että toisen puolustaminen omien etujen kustannuksella olisi kunnioitettavaa. Joskus jopa uhrautuminen toisen ihmisen puolesta. Pyyteetön rakkaus on aivan uskomattoman hieno asia. Eihän näitä tavattoman hienoja asioita voi järjellä puolustaa. Vaikka kehittelemme ”järkeviä” tulkintoja esimerkiksi evoluutiopsykologian avulla, eivät nuo hienot asiat kuitenkaan sen avulla muutu järkeviksi. Ihmisen kyky luopua omista eduistaan on pohjimmiltaan järjetöntä.

Kaiken kaikkiaan ihmisen järki ja tunne kietoutuvat niin vahvasti toisiinsa, että niitä ei voi todellisessa elämässä toisistaan erottaa. Ilman tunteita ihminen ei kiinnostuisi tai innostuisi mistään, ei ymmärtäisi varoa ja välttää vaarallisia asioita eikä muodostaisi meille niin kaikille tärkeitä läheisiä ihmissuhteita. Ilman järkeä emme tietäisi, miten toimia niin, että saamme jotakin tuloksellista aikaan. Tunteet ovat tässä ja nyt, järki katsoo kauemmas. Järki näkee tavoitteita ja etsii keinoja, joilla tavoitteita voidaan toteuttaa. Järki ja tunteet ovat yhteistyökumppaneita, jotka joskus voivat joutua riitaan keskenään. Jatkuva riitely johtaa kuitenkin tuhoon tai ainakin suuriin vaikeuksiin. Jos toinen kukistaa toiseen, seuraukset ovat silloin erityisen tuhoisia.

Järki on oikeastaan tuhoisampi kuin tunne, sillä esimerkiksi vihaa puhkuva ihminen on vaarallinen, koska hän voi vaikkapa lyödä lähellä olevia, mutta vaarallisuus lisääntyy moninkertaiseksi, kun hän alkaa huolellisesti miettiä, miten hän voisi tuhota vihansa kohteita. Vihan tulee samalla lauhtua, sillä muuten hän ei pysty kostamaan niille, jotka ovat hänet vihastuttaneet. ”Parhaita” suunnitelmia hän tekee silloin, kun pääsee flow-tilaan, jonka aikana katoaa sekä minuus että tunteet. Huomio kohdistuu vain siihen, miten kosto toteutuu parhaiten.

Kuitenkin kaikki lähti liikkeelle vihasta, jonka ei annettu laantua. Ilman sitä noita kostosuunnitelmia ei olisi tehty. Työnjako on selvä: tunteet käynnistävät ja suuntaavat, järki tekee suunnitelmia ja toteuttaa niitä.

Lähde:
https://www.markkuojanen.com/psykologia/ovatko-tunne-ja-jarki-vastustajia-vai-kumppaneita/