--Yrjö Kallisen ajatuksia

Elämän pyhimmät kokemukset lienevät hämäriä aavistuksia valvetilasta. Mutta niistä huolimatta uni jatkuu syvänä, pimittävänä.

Arkea ei ole. Se on vain meissä oleva unitila.

On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun. Minun täytyy tiedostaa tämä tila, olla koko ajan tietoinen ja katsoa kriittisesti itseäni, omia varmuuksiani.

Me nukumme, ihmiset ympärillämme kulkevat unessa ja toistelevat heille annettuja lauseita.

Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.

Täydellisyys alkaa tässä ja nyt. Se on läsnä. Se kumpuilee esille teissä jokaisessa. Tietoisuus tästä vapauttaa. Se muuttaa tämän ihmiselämän juhlavaksi. Se ei olekaan arkista, arkinen on vain minussa olevan unitila. Haukottelen, koska olen uninen. Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella, en näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa. 
- Jos olen vähänkin valveilla, niin jokainen vastaantuleva olento on mysteeri, pyhä, juhlallinen. Se on eläimessä, kukassa, kaikkialla. Tämä tilaisuus on jumalallisen olemassaolon muoto. Ihmishenget kysyvät tässä tilaisuudessa itseltään: Keitä me olemme? 
- Tähän juuri tähtää luomakunta, että ihmisessä viriää tarve nähdä totuus. Tarve toteuttaa hyvyys. Tarve tajuta kauneus.

Tämä yhteiskuntamme, tämä elämämme, on kulkenut minuuden lumoissa. Ihminen pyrkii elämään erillistä minuutta. Ja kuitenkin, kun ihminen tulee normaalitilaan, hän kykenee tuntemaan spontaania myötätuntoa, rakkautta, toista ihmistä, lasta, kissanpoikaa, kaikkea olevaista kohtaan. Tuo totuus, tuo perusolemus, tuo ihmisen sisin, jumalallisin, mitä ihmisessä on, on aina läsnä.

Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella. En näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa.

Me olemme unessa. Ensimmäinen heräämisen oire on siinä, että me alamme hämärästi tajua olevamme unessa. Meitä hallitsee entisyys, vuosituhannet dominoivat meitä. Meidän on katsottava uudestaan ja uudestaan kaikkea.

Maailman auttaminen tapahtuu minussa, ei naapurissa.

Me olemme ihmisiä. Ihmisiä olemme sen nojalla, että meillä on sydän, joka voi tahtoa kaikkien hyvää.

On mahdollista herätä tajuamaan tämän olevaisen ihmeellisyys, ihmisten ja asiain merkillisyys, ja tämän heräämisen voimalla päästä tilaan, jossa kiehtovat ongelmat syntyvät ja selvenevätkin tajussamme, ja jossa tilassa elämämme on sisäisesti rikasta, alati uutta, pulppuilevaa, jännittävää, ilman ikävystymisen häivettäkään.

Jos ihmiset tajuaisivat olemassaolon mittaamattoman ihmeen edes väläyksenomaisesti, tuokion ekstaasina, niin arkipäiväisyyden suomukset eivät enää milloinkaan heidän silmiään tyystin peittäisi.

Elämä on, sen koko todellisuus on tässä ja nyt. Sitä koskeva totuus ei ole staattista, vaan se kumpuaa hetkestä hetkeen ja aina juuri nyt.

Ympäröivän maailman hälinä täyttää mielemme niin, että tuskin tajuamme, mitä on hiljaisuus.

Ihminen vaeltaa kohti itseään pisimmän mahdollisen matkan kautta.

Taivas alkaa maan pinnalta.

Aitoon onnellisuuteen ei tarvitse olla mitään syytä.

Olkoon valo miten sarastavaa tahansa, se on sittenkin valoa.

--Kalervo Palsan mietteitä

Parempi päivä kotkana kuin kymmenen variksena.

Lopussa on naru.

Rakkaus on himoa ja utopiaa.

Olen katkera ja pidän itseäni kirottuna. Mutta Kullervon tapaan olen nouseva. Kostamaan...

Sankarit ovat yksilöitä, jotka toimivat tietyn mielikuvituksen innoittamina tai hetken oikusta.

Minun sieluni on musta, pohjaton kuilu. Tässä maailmassa täytyy olla normaalein voidakseen olla sairain ja kieroon kasvanein.

Ihminen riskeeraa paljon rakastuessaan.

Osani elämässä on tuska.

Kaikki yksinäiset viisaat ovat lopulta hulluja. Tämä tie jota kuljen vie hulluuteen ja tuhoon.

Oikeastaan minulla ei nuoruutta ollutkaan, oli vain lapsuus ja vanhuus, lapsuudesta en paljon muista, vanhuutta on kaikki loppu.

Yksin on minun taakkani kannettava ja on pakko kulkea tätä umpikujaan johtavaa tietä.

Menköön kaikki kun vain taide elää.

Itseluottamus on itsetuntoa. Voimakas itsetunto aiheuttaa heikon itseluottamuksen. Ne ovat kääntäen verrannollisia.

Kuolema on lepo.

Kirottu Helsinki! Vituttaa olla täällä. Mutta minua vituttaisi Kittilässäkin.

"Etelä kasvattaa sievistelijöitä ja raukkoja, pohjoinen vain raukkoja."

Kuolema on kevyempi kuin höyhen.

--Erik Ahlmanin aforistisia ajatuksia

Hengen päämääränä on, että maailma tulisi kirkastetuksi symbolien kautta.

Henki haluaa tehdä yksilöllisestä universaalisen.

Kun tieteen harjoittaminen menettää metafyysillisen taustansa, lakkaa se olemasta hengen työtä; senjälkeen se on vain "henkistä työtä".

Salaisuuksien portit aukenevat meissä itsessämme; meidän täytyy ikäänkuin kasvaa ne auki.

Teoreetikko, jolle sanotaan, että elämä aina on enemmän kuin kaikki teoria, voi vastata: "teoria on juuri minun elämääni".

Löytää voivat vain ne, jotka ovat kyllin nöyriä ollakseen alttiita vastaanottamaan ja joilla on kylliksi itsetuntoa asettuakseen ottamaan vastaan.

"Sielu" täytyy yhä uudelleen keksiä, muuten siitä tulee esine, kone, mekanismi.

Se, mikä enimmin on riistänyt erilleen ruumiin ja sielun, on juuri nämä nimitykset.

Kuinka ei meillä olisi edessämme iäisyyttä, kun meillä kerran on sellainen takanamme.

Mihin pyrkii kaikki tahtominen? Tekemään itsensä tarpeettomaksi.

Tahtominen -- metafyysillisessä mielessä -- on kosmoksen suunta sen yksilöllisesti määrätyssä kohdassa.

Kaikki tahtominen (velle) on oikeastaan tahtomista mieluummin (malle).

Elämän olemusta on vaikea käsittää sentähden, että siinä kaikki on samalla kertaa sekä välttämätöntä että tahdottua.

"Tarkoituksenmukaiseksi" nimitämme sellaista, mikä ei ole juuri sen tarkoituksen mukainen kuin se näyttää olevan, vaan erään toisen.

Se tragiikka on onnellisimmankin elämässä, ettei hän ole eikä voi olla sitä, mitä hän myös tahtoisi olla senlisäksi, mitä hän on.

Ei voida ajatella pessimistisempää ajatusta kuin se, että maailma olisi paras mahdollinen.

Jokainen tahtominen palkitsee itsensä täsmälleen sen mukaisesti, minkä arvoinen se on ollut.

Puolustaessamme pahaa ilmaisemme, että itse olemme siihen mahdolliset.

Voimme eräässä merkityksessä itse määrätä henkisten kärsimystemme suuruuden.

Elää arvokasta elämää triviaalisissa puitteissa on suurta, mutta se on harvinaista sentähden, että se on niin raskasta.

Siveellisten ristiriitojen voittamisessakin voi saavuttaa eräänlaisen taituruuden, joka siveellisesti on hieman arveluttava asia.

Oikeudenmukaisuus on moraalin loogillinen, rakkaus sen alooginen aines.

Rakkautta voi pitää tahtomisen korkeimpana muotona.

Jos moraali voitaisiin perustella, olisi seurauksena -- moraalin kuolema.

Ainoa arvokas meissä on se, mikä jää jälelle senjälkeen kuin olemme itsestämme eliminoineet pois kaiken, mistä ylpeilemme.

Ihminen on siveellisesti sitä arvokkaampi, mitä vähemmän se, mitä hän pitää arvokkaana, on riippuvaista saavuttamismahdollisuuksista.

Voidaan sanoa: opi tuntemaan itsesi siitä, mitä toiset rikkovat sinua vastaan!

Elämän sisäisen vakavuuden kammo pakottaa monet pysyttelemään ilmiöiden ulkopinnassa.

Yhdessä asiassa ei ihminen voi saada keneltäkään apua: velvollisuutensa valitsemisessa.

Vain egoistin häveliäisyys saa hänet periaatteessa myöntämään muille oikeuden olla egoisteja.

Skepsis käy kriitilliseksi vasta silloin, kun skeptikko alkaa epäillä, etteivät ehkä asiat niinkään vaadi skepsistä kuin hänen oma taipumuksensa skeptillisyyteen.

Henkinen itsesuojeluvaisto pakottaa meidät usein kieltäytymään toisen enemmästä ymmärtämisestä.

Henkinen rajoittuneisuus on mahtavimpia aseita olemassaolon taistelussa.

On vaikea sanoa, kumpi hyveensaarnaajalle muodostuu ajanpitkään raskaammaksi: elää oppinsa mukaan vai olla sitä tekemättä.

Käytännöllisyys on aina jonkinlaista julkeutta.

Amerikkalainen etiikka on ansaitsemiskyvyn apoteosi.

Toisten pettämisessä edellytyksenä on, että onnistuu pettämään itsensä.

Filosofi poliitikkona on välttämättä tietoinen teeskentelijä (tietoinen -- sillä jollei hän sitä ole, ei hän myöskään ole -- filosofi).

Filosofien metafyysilliset rakennelmat ovat vähemmän kuvastuksia todellisuudesta kuin uutta todellisuutta.

Profeetat elävät itsessään aikakautensa moraalin ja voivat sen perustella sanoa, minne se on johtava.

Usko siveyslain olemassaoloon on taikauskon viimeinen ja ylin muoto.

Kristinuskon viimeiset päivät ovat käsissä silloin, kun aletaan pystyttää muistopatsaita, joissa on tämäntapainen kirjoitus: "Jeesukselle, suurelle siveysopettajalleen ja siveelliselle esikuvalleen pystytti kiitollinen ja kunnioittava ihmiskunta".

Aika sovittaa ristiriidat -- siten, että se hautaa ne.

--Äiti Teresan ajatuksia

Huomaivaisuus on ensimmäinen askel kohti suurta pyhyyttä.

Kenenkään ei pidä ikinä kuvitella olevansa korvaamaton.

Tiedämme, että todellinen rakkaus edellyttää anteeksiantoa.

Ystävällisyys on käännyttänyt enemmän ihmisiä kuin intomielisyys, tiede tai kaunopuheisuus.

Rakastakaa köyhiä. Tunnetteko alueenne ja kaupunkinne köyhät? Etsikää heidät. Kenties heitä on perhepiirissänne.

Nälkä ei ole vain leivän nälkää. Nälkä on rakkauden puutetta.

Rakkauden teot ovat aina rauhan tekoja.

Tulevaisuudesta ei tarvitse koskaan olla huolissaan. Siihen ei ole mitään syytä.

Syvä rakkaus ei mittaa - se vain antaa.

Älä koskaan anna kenenkään tulla luoksesi ja lähteä pois tuntematta oloaan onnellisemmaksi ja paremmaksi.

Työ ilman rakkautta on orjuutta.

Tärkeintä ei ole mitä teemme vaan miten paljon rakkautta teoissamme on.

Nöyryys on totuus.

Ilo on voimaa.

Vain nöyryys voi johtaa meidät yhteyteen ja yhteys rauhaan.

Hymy on rakkauden alku.

Rakkaus alkaa kotoa.

Opimme nöyryyttä, kun suhtaudumme iloisesti nöyryytyksiin.

--Mietteitä kirjallisuudesta

Kaikki suuri taide ja kirjallisuus on propagandaa.
George Bernard Shaw

On helppoa olla raskas, mutta vaikeaa kevyt.
G.K. Chesterton

Luemme sanoaksemme, että olemme lukeneet.
Charles Lamb

Kun luet muistelmia, muista, että totuus ei koskaan sovellu julkaistavaksi.
George Bernard Shaw

Hyvin kirjoitettu elämäkerta on melkein yhtä harvinainen kuin hyvin eletty elämä.
Thomas Carlyle

Mikä mies Balzac olisikaan ollut, jos hän olisi osannut kirjoittaa.
Gustave Flaubert

Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee tutkia vain sitä.
Honoré de Balzac

Kaunein, rikkain, paras ja totuudenmukaisin romaani, mitä olen koskaan lukenut, on historia.
Jean Paul

Kirjat paranevat aina siitä, jos niitä ei lueta. Katsokaa vaikkapa klassikkojamme.
George Bernard Shaw

Kirjoissa on kaikkien menneitten aikojen sielu.
Thomas Carlyle

Kirjallisuus aina ennakoi elämää. Se ei kopioi sitä, vaan muovailee sitä tarkoituksensa mukaan.
Oscar Wilde

Kirjoilla on kohtalonsa -- lukijan mielen mukainen.
Terentius

Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta.
Seneca

Ihminen voi olla runoilija vaikka hänellä olisi lyhyt tukka. Hän voi olla runoilija ja silti maksaa vuokransa. Hän voi olla runoilija ja vieläpä rakastaa vaimoaan.
Jules Renard

Vedenjuojien kirjoittamat runot eivät voi olla puhuttelevia eivätkä elä pitkään.
Horatius

Runoilijaksi synnytään, puhujaksi tullaan.
Cicero

Ei niin huonoa kirjaa etteikö siinä olisi jotain hyödyllistä kohtaa.
Plinius vanh.

Epäkypsät runoilijat matkivat, kypsät varastavat.
T.S. Eliot

Siteeraaminen on suurin kohteliaisuus, joka kirjailijalle voidaan esittää.
Samuel Johnson

Lukeminen teki Don Quijotesta herrasmiehen, mutta usko lukemaansa hullun.
George Bernard Shaw

Internet on ainoa hyvä asia, minkä armeija on keksinyt.
Henning Mankell

Kannattaa lukea sitaatteja, mieleen painuneet sitaatit antavat hyviä ajatuksia.
Winston Churchill